Johan vierähti aika taas nopeasti! Kuinka se vuosi taas meni ja taas lähestymme kohti kevättä ja töitä pitäisi löytää. Varsinkin nyt olen enemmän kuin valmis siirtymään työelämään, ja miksikö? No valmistuminen on aivan hilkun päässä ja koulun penkkejä ei tarvitse kuluttaa enää koskaan. Eikun tarvitseepas, sillä hulluna aion hakea varmaankin jatko-opiskelemaan.
Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä suorittamassa viimeisiä harjoittelupisteitäni Xamkin ympäristölaboratoriossa, suorittaen mitä mielenkiintoisempia työtehtäviä. Tämän harjoittelun aikana olen todennut, että labratyöskentely on mukavaa. Siinä yksikään päivä ei ole samanlainen ja ei tarvitse silmät vääränä tuijottaa kahdeksaa tuntia tietokoneennäyttöä, kuten aikaisemmassa kesätyössäni. Pidän siitä, että pääsen tekemään kunnolla töitä ja vieläpä melko itsenäisesti. Osaan nuo perus labrahommat niin hyvin, että ohjaajan ei tarvitse kuin vain sanoa mitä teen ja voin yksin suoriutua töistä. Siitä minä pidän, saan yksin tehdä tarkkaa hommaa ja työn tuloskin näkyy melkein samantien, riippuen tietysti hommasta.
Mutta mitä olen vielä viimeisen vuoden aikana oppinut? Syksyllä kävin viimeisen opintopisteeni sisäilmasto- ja rakennushygienian mittaustekniikka -kurssin muodossa. Tämä kurssi oli siitä todella hyvä, että pääsimme oikeasti toteuttamaan kohdekartoituksen mittauksilla, joiden arvioimme olevan tarpeellisia. Näinhän se oppiminen tapahtuu kaikista parhaiten, eli itse pähkäilemällä ja sitten tekemällä. Kurssi oli mukava, sillä tunnilla istumisen sijaan kävimme tutkimassa kohdettamme, joka sijaitsi Mäntyharjulla. Vihdoinkin pääsin ajamaan koulun autoja, edes tämän yhden kerran koulu-urani aikana. Kohteessa otimme ilmanäytteitä bakteerien ja homeiden osalta. Alla on kuva, jossa on homekasvustoa ja valitettavasti muiden tulosten ja ilmanäytteiden tulosten perusteella jouduimme toteamaan, että kohteessa on viitteitä kosteusvaurioon.
 |
| Ilmanäytteiden tuloksia |
Viimeisen vuoden koettelemuksiin kuuluu myös olennaisena osana lopputyö, eli opinnäytetyö, eli oppari, eli kuuluisa "en valmistu ikinä" -lauseen käytön aiheuttaja. Ja kyllä, minäkin olen tuota lausetta hokenut muutamaan otteeseen. Onneksi, pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että kyllä tämä tästä. Puolet työstä on jo tehty, enää tarvitsisi kirjoittaa tulokset ja loppupäätelmät. Niin ja siis, työni aiheena on muovipakkausten kiinteistökohtainen keräys, johon on sisältynyt pilottivaihe, jossa muovipakkausten keräystä kokeiltiin 20:llä omakotitalolla Mikkelin Rantakylän ja Tupalan uudisasuinalueilla. Työ on ollut menestys ja tämän hetkisten tietojeni perusteella muovipakkausten kiinteistökohtainen keräys on kannattavaa ja lisää lajittelun määrää. Lopulliset tulokset voi kuitenkin lukea vasta valmiista opinnäytetyöstäni.
