Hetken hiljaiselon jälkeen, voisinkin kertoa, mitä elämääni kuuluu nykyisin. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani pohdin, halusin jatkaa opintojani vielä insinööritutkinnon jälkeen. Kaiken kummastukseksi pääsin Jyväskylän yliopistoon lukemaan ympäristötieteiden maisteriksi. Joten kohta on puolivuotta asusteltu Jyväskylässä ja opintopisteitäkin on ehtinyt kertymään jo yli 30.
Opiskelu täällä yliopistossa poikkeaa paljolti edellisistä opinnoistani. Paljon aikaa kuluu nykyisin lukemiseen ja asioiden sisäistämiseen. Ei riitä pelkkä luentodiojen silmäily (jotka useimmiten englanniksi), vaan on oikeasti keskityttävä opiskeltavaan aiheeseen. En kuitenkaan valita, vaan tätähän minä halusin, oikeasti haastaa omat oppimiskykyni ja -taitoni.
Valmistumisen jälkeen kirjoitin, että en tiedä vielä mitä syksy tuo tullessaan, mutta jo silloin minulla oli tunne, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Kumpa vain uskaltaisi luottaa tuohon tunteeseen useimmin, niin elämä olisi helpompaa.
With strong mind you can do impossible things!
torstai 18. tammikuuta 2018
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
VALMIS!!
Nyt se on sitten totta, minä tosiaankin valmistuin ja vielä stipendin kera! 👌
Aivan mahtava fiilis tällä hetkellä. Taka taskussani komeilee erittäin hyvät paperit insinööriopinnoista, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Vielä en tiedä mitä elämä tuo syksyllä tullessaan, mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin.
Kiitoksia vain Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululle ja sen henkilökunnalle, teidän ansiosta olen saanut hyvät mahdollisuudet loppuelämälleni, mitä ikinä se pitääkään sisällään.
Aivan mahtava fiilis tällä hetkellä. Taka taskussani komeilee erittäin hyvät paperit insinööriopinnoista, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Vielä en tiedä mitä elämä tuo syksyllä tullessaan, mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin.
 |
| Siinä se nyt on, tutkintotodistukseni |
 |
| Iloinen vastavalmistunut! |
perjantai 24. helmikuuta 2017
Taas vierähti yksi vuosi
Johan vierähti aika taas nopeasti! Kuinka se vuosi taas meni ja taas lähestymme kohti kevättä ja töitä pitäisi löytää. Varsinkin nyt olen enemmän kuin valmis siirtymään työelämään, ja miksikö? No valmistuminen on aivan hilkun päässä ja koulun penkkejä ei tarvitse kuluttaa enää koskaan. Eikun tarvitseepas, sillä hulluna aion hakea varmaankin jatko-opiskelemaan.
Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä suorittamassa viimeisiä harjoittelupisteitäni Xamkin ympäristölaboratoriossa, suorittaen mitä mielenkiintoisempia työtehtäviä. Tämän harjoittelun aikana olen todennut, että labratyöskentely on mukavaa. Siinä yksikään päivä ei ole samanlainen ja ei tarvitse silmät vääränä tuijottaa kahdeksaa tuntia tietokoneennäyttöä, kuten aikaisemmassa kesätyössäni. Pidän siitä, että pääsen tekemään kunnolla töitä ja vieläpä melko itsenäisesti. Osaan nuo perus labrahommat niin hyvin, että ohjaajan ei tarvitse kuin vain sanoa mitä teen ja voin yksin suoriutua töistä. Siitä minä pidän, saan yksin tehdä tarkkaa hommaa ja työn tuloskin näkyy melkein samantien, riippuen tietysti hommasta.
Mutta mitä olen vielä viimeisen vuoden aikana oppinut? Syksyllä kävin viimeisen opintopisteeni sisäilmasto- ja rakennushygienian mittaustekniikka -kurssin muodossa. Tämä kurssi oli siitä todella hyvä, että pääsimme oikeasti toteuttamaan kohdekartoituksen mittauksilla, joiden arvioimme olevan tarpeellisia. Näinhän se oppiminen tapahtuu kaikista parhaiten, eli itse pähkäilemällä ja sitten tekemällä. Kurssi oli mukava, sillä tunnilla istumisen sijaan kävimme tutkimassa kohdettamme, joka sijaitsi Mäntyharjulla. Vihdoinkin pääsin ajamaan koulun autoja, edes tämän yhden kerran koulu-urani aikana. Kohteessa otimme ilmanäytteitä bakteerien ja homeiden osalta. Alla on kuva, jossa on homekasvustoa ja valitettavasti muiden tulosten ja ilmanäytteiden tulosten perusteella jouduimme toteamaan, että kohteessa on viitteitä kosteusvaurioon.
Viimeisen vuoden koettelemuksiin kuuluu myös olennaisena osana lopputyö, eli opinnäytetyö, eli oppari, eli kuuluisa "en valmistu ikinä" -lauseen käytön aiheuttaja. Ja kyllä, minäkin olen tuota lausetta hokenut muutamaan otteeseen. Onneksi, pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että kyllä tämä tästä. Puolet työstä on jo tehty, enää tarvitsisi kirjoittaa tulokset ja loppupäätelmät. Niin ja siis, työni aiheena on muovipakkausten kiinteistökohtainen keräys, johon on sisältynyt pilottivaihe, jossa muovipakkausten keräystä kokeiltiin 20:llä omakotitalolla Mikkelin Rantakylän ja Tupalan uudisasuinalueilla. Työ on ollut menestys ja tämän hetkisten tietojeni perusteella muovipakkausten kiinteistökohtainen keräys on kannattavaa ja lisää lajittelun määrää. Lopulliset tulokset voi kuitenkin lukea vasta valmiista opinnäytetyöstäni.
Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä suorittamassa viimeisiä harjoittelupisteitäni Xamkin ympäristölaboratoriossa, suorittaen mitä mielenkiintoisempia työtehtäviä. Tämän harjoittelun aikana olen todennut, että labratyöskentely on mukavaa. Siinä yksikään päivä ei ole samanlainen ja ei tarvitse silmät vääränä tuijottaa kahdeksaa tuntia tietokoneennäyttöä, kuten aikaisemmassa kesätyössäni. Pidän siitä, että pääsen tekemään kunnolla töitä ja vieläpä melko itsenäisesti. Osaan nuo perus labrahommat niin hyvin, että ohjaajan ei tarvitse kuin vain sanoa mitä teen ja voin yksin suoriutua töistä. Siitä minä pidän, saan yksin tehdä tarkkaa hommaa ja työn tuloskin näkyy melkein samantien, riippuen tietysti hommasta.
Mutta mitä olen vielä viimeisen vuoden aikana oppinut? Syksyllä kävin viimeisen opintopisteeni sisäilmasto- ja rakennushygienian mittaustekniikka -kurssin muodossa. Tämä kurssi oli siitä todella hyvä, että pääsimme oikeasti toteuttamaan kohdekartoituksen mittauksilla, joiden arvioimme olevan tarpeellisia. Näinhän se oppiminen tapahtuu kaikista parhaiten, eli itse pähkäilemällä ja sitten tekemällä. Kurssi oli mukava, sillä tunnilla istumisen sijaan kävimme tutkimassa kohdettamme, joka sijaitsi Mäntyharjulla. Vihdoinkin pääsin ajamaan koulun autoja, edes tämän yhden kerran koulu-urani aikana. Kohteessa otimme ilmanäytteitä bakteerien ja homeiden osalta. Alla on kuva, jossa on homekasvustoa ja valitettavasti muiden tulosten ja ilmanäytteiden tulosten perusteella jouduimme toteamaan, että kohteessa on viitteitä kosteusvaurioon.
 |
| Ilmanäytteiden tuloksia |
Viimeisen vuoden koettelemuksiin kuuluu myös olennaisena osana lopputyö, eli opinnäytetyö, eli oppari, eli kuuluisa "en valmistu ikinä" -lauseen käytön aiheuttaja. Ja kyllä, minäkin olen tuota lausetta hokenut muutamaan otteeseen. Onneksi, pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että kyllä tämä tästä. Puolet työstä on jo tehty, enää tarvitsisi kirjoittaa tulokset ja loppupäätelmät. Niin ja siis, työni aiheena on muovipakkausten kiinteistökohtainen keräys, johon on sisältynyt pilottivaihe, jossa muovipakkausten keräystä kokeiltiin 20:llä omakotitalolla Mikkelin Rantakylän ja Tupalan uudisasuinalueilla. Työ on ollut menestys ja tämän hetkisten tietojeni perusteella muovipakkausten kiinteistökohtainen keräys on kannattavaa ja lisää lajittelun määrää. Lopulliset tulokset voi kuitenkin lukea vasta valmiista opinnäytetyöstäni.
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Vedet kiinnostavat
Minua kiinnostaa vedet aivan valtavasti ja ehkä tässä kohtaa enemmänkin ne jätevedet. Suoritimme kevään aikana vedenkäsittely- ja hankita -kurssia, joka oli erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Ensimäinen puoli oli teoriaa, jossa kävimme läpi perus vedenpuhdistusprosessit. Miten raakavedestä tehdään juomavettä ja miten jätevesi puhdistetaan ennen vesistöön päästämistä. Jätevedenpuhdistusprosessi on todella monivaiheinen ja en ennen kurssia siitä mitään tietänyt. Tähän kuului myös haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelymenetelmät.
Omassa kotonani maalla on maahanimeyttämö ja en kyllä ennen tätä kurssia ollut ymmärtänyt ihan täysin sen periaatetta. Kuten jätevedenpuhdistuslaitoksilla myös tässä tekniikassa hyödynnetään mikrobeja. Imeytyskentän yläpäässä on aktviinen lietekerros, jossa lietteessä elävät mikrobit hajottavat jätevedessä olevaa orgaanista aineista. Tähän asti olin luullut, että vesi vain puhdistuu suotautuessaan maakerrosten läpi, mutta lisäksi tarvitaan eläviä eliöitä sitä puhdistamaan.
Kurssin suorittamiseen kuului myös laboratoriotyöt, joissa puhdistimme raakavettä eri menetelmin ja joka vaiheessa tutkimme eri parametreja siitä, kuten pH, sähkönjohtokyky ja COD eli veden kemiallinen hapenkulutus. Vettä saostettiin, suodatettiin itse rakentamamme hiekkapylvään läpi, kalkkikivikäsiteltiin ja sitten vielä desinfioitiin. Ja kaiken tämän jälkeen bakteeriviljelytulosten perusteella en todellakaan olisi käyttänyt vettä juomavetenä.
Tutkimme kurssilla myös hieman jätevettä. Sitä saostimme ja tutkimme siitä kokonaistypen ja fosfaattifosforin määrän ennen ja jälkeen saostuksen. Typen määrittämisestä minulla onkin todsitusaineistoa kuvan muodossa. Harmittaa näin jälkikäteen kun kirjoitan tätä, etten ottanut kuvia muista labrahommista. Kuvia on niin mukava lisätä tänne, sillä niistä näkee sitä todellisuutta mitä opiskelumme on.
Omassa kotonani maalla on maahanimeyttämö ja en kyllä ennen tätä kurssia ollut ymmärtänyt ihan täysin sen periaatetta. Kuten jätevedenpuhdistuslaitoksilla myös tässä tekniikassa hyödynnetään mikrobeja. Imeytyskentän yläpäässä on aktviinen lietekerros, jossa lietteessä elävät mikrobit hajottavat jätevedessä olevaa orgaanista aineista. Tähän asti olin luullut, että vesi vain puhdistuu suotautuessaan maakerrosten läpi, mutta lisäksi tarvitaan eläviä eliöitä sitä puhdistamaan.
Kurssin suorittamiseen kuului myös laboratoriotyöt, joissa puhdistimme raakavettä eri menetelmin ja joka vaiheessa tutkimme eri parametreja siitä, kuten pH, sähkönjohtokyky ja COD eli veden kemiallinen hapenkulutus. Vettä saostettiin, suodatettiin itse rakentamamme hiekkapylvään läpi, kalkkikivikäsiteltiin ja sitten vielä desinfioitiin. Ja kaiken tämän jälkeen bakteeriviljelytulosten perusteella en todellakaan olisi käyttänyt vettä juomavetenä.
Tutkimme kurssilla myös hieman jätevettä. Sitä saostimme ja tutkimme siitä kokonaistypen ja fosfaattifosforin määrän ennen ja jälkeen saostuksen. Typen määrittämisestä minulla onkin todsitusaineistoa kuvan muodossa. Harmittaa näin jälkikäteen kun kirjoitan tätä, etten ottanut kuvia muista labrahommista. Kuvia on niin mukava lisätä tänne, sillä niistä näkee sitä todellisuutta mitä opiskelumme on.
Jätehuoltoa ja pilaantuneita maa-alueita
Kevään aikana meillä oli kurssi, joka oli jaettu kahteen eri osa-alueeseen; jätehuoltoon ja PIMAaan. Minulle henkilökohtaisesti tämä kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, varsinkin tuo jätehuollon puoli. Olen työskennellyt jätehuoltoalan yrityksessä ja minulle kurssilla käydyt asiat oli melko lailla tuttuja. Jos jotain tuolta kurssilta jäi mieleen, niin se oli jätehierarkia. Ilman sen osaamista olisi ollut lähes mahdotonta päästä kurssin tenttiä edes läpi. Hierarkiahan on seuraavan lainen:
- Jätteensynnyn ehkäisy ja määrän vähentäminen
- Uudelleen käytön valmistelu
- Kierrätys
- Hyötykäyttö esim. energiana
- Loppusijoitus
PIMA-puoli ei minulle entuudestaan ollutkaan niin tuttu. Opin kuitenkin hirveästi uutta pilaantuneista maista, kiitos tästä oli meidän hyvälle vierailevalle opettajalle, joka todella hyvin osasi selittää asiat järkeenkäyvästi. Pilaantuneeksi maaksi katsotaan sellainen maa-alue, minne on ihmisen toiminnan seurauksena päätynyt jotakin haitta-ainetta, jolla on haitallisia vaikutuksia terveyteen tai ympäristöön.
Kurssi on nyt kokonaisuudessaan suoritettu ja voin ylpeänä kertoa, että kokonaisarvosanaksi sain 5, eli parhaan mahdollisen. Tämä kevät on oikeastaan mennyt paremmin kuin osasin odottaa. Tällä hetkellä kaikki saamani arvosanat tältä keväältä ovat olleet vitosia ja keskiarvoni on noussut!
torstai 14. huhtikuuta 2016
Todistusaineistoa sertifikaateista
Tässä yksi todistus siitä, että olen sertifikaattikurssit suorittanut hyväksytysti.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Sertifikaatin arvoinen Joanna
Kävimme viime syksynä ympäristönäytteenottokurssin, joka koostui kolmesta osa-alueesta. Jokaisesta alueesta sai oman todistuksen, jonka ansioista voi hakea näytteenottajan sertifikaattia, sitten kun on sitä työkokemusta näytteenotosta.
Ensimmäinen osio oli niin sanottu peruskurssi, jossa käytiin yleisesti läpi ympäristönäytteenottoa. Mielestäni jo silloin käytiin aika paljon läpi niitä asioita, joihin tarkemmin keskityttiin toisessa ja kolmannessa osiossa. Ensimmäinen osio oli kaikista helpoin, eihän se kestänytkään kuin yhden viikon, jonka jälkeen oli jo tentti.
Toisella osiolla keskityttiin maaperänäytteenottoon. Tärkeitä teemoja olivat edustavan näytteen ottaminen ja näytteenottosuunnitelma. Minulle jäi ainakin mieleen hyvin kirkkaasti se, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Näytteenottoalue täytyy suunnitelmassa huomioida, jotta tiedetään mistä kohdista ja millä tekniikalla näytettä otetaan, täytyykö kaivaa syväkin näytekuoppa vai riittääkö lapiointi.
Kolmannessa vaiheessa teemana oli vesinäytteenotto. Lähinnä keskityttiin luonnonvesiin ja pohjavesiin. Talousvesinäytteenottoa käsitellään muilla kursseilla. Pääsimmekin oikean näytteenottajan avustuksella testaamaan pohjavesinäytteenottoa pohjavesiputkesta. Ensin täytyi mitata pohjaveden pinnankorkeus ja vasta sitten pumpattiin näytettä. Vettä piti juoksuttaa aika kauan, jotta se kirkastuu ja saadaan hyvä näyte. Lopuksi mitattiin vielä pinnankorkeus uudelleen.
Selvitin kaikki osiot sertifikaatin arvoisesti läpi. Olen ylpeä itsestäni, sillä tentit olivat melko vaikeita ja materiaalia oli enemmän kuin tarpeeksi.
Ensimmäinen osio oli niin sanottu peruskurssi, jossa käytiin yleisesti läpi ympäristönäytteenottoa. Mielestäni jo silloin käytiin aika paljon läpi niitä asioita, joihin tarkemmin keskityttiin toisessa ja kolmannessa osiossa. Ensimmäinen osio oli kaikista helpoin, eihän se kestänytkään kuin yhden viikon, jonka jälkeen oli jo tentti.
Toisella osiolla keskityttiin maaperänäytteenottoon. Tärkeitä teemoja olivat edustavan näytteen ottaminen ja näytteenottosuunnitelma. Minulle jäi ainakin mieleen hyvin kirkkaasti se, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Näytteenottoalue täytyy suunnitelmassa huomioida, jotta tiedetään mistä kohdista ja millä tekniikalla näytettä otetaan, täytyykö kaivaa syväkin näytekuoppa vai riittääkö lapiointi.
Kolmannessa vaiheessa teemana oli vesinäytteenotto. Lähinnä keskityttiin luonnonvesiin ja pohjavesiin. Talousvesinäytteenottoa käsitellään muilla kursseilla. Pääsimmekin oikean näytteenottajan avustuksella testaamaan pohjavesinäytteenottoa pohjavesiputkesta. Ensin täytyi mitata pohjaveden pinnankorkeus ja vasta sitten pumpattiin näytettä. Vettä piti juoksuttaa aika kauan, jotta se kirkastuu ja saadaan hyvä näyte. Lopuksi mitattiin vielä pinnankorkeus uudelleen.
Selvitin kaikki osiot sertifikaatin arvoisesti läpi. Olen ylpeä itsestäni, sillä tentit olivat melko vaikeita ja materiaalia oli enemmän kuin tarpeeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)