Vedet kiinnostavat

Minua kiinnostaa vedet aivan valtavasti ja ehkä tässä kohtaa enemmänkin ne jätevedet. Suoritimme kevään aikana vedenkäsittely- ja hankita -kurssia, joka oli erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Ensimäinen puoli oli teoriaa, jossa kävimme läpi perus vedenpuhdistusprosessit. Miten raakavedestä tehdään juomavettä ja miten jätevesi puhdistetaan ennen vesistöön päästämistä. Jätevedenpuhdistusprosessi on todella monivaiheinen ja en ennen kurssia siitä mitään tietänyt. Tähän kuului myös haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelymenetelmät.

Omassa kotonani maalla on maahanimeyttämö ja en kyllä ennen tätä kurssia ollut ymmärtänyt ihan täysin sen periaatetta. Kuten jätevedenpuhdistuslaitoksilla myös tässä tekniikassa hyödynnetään mikrobeja. Imeytyskentän yläpäässä on aktviinen lietekerros, jossa lietteessä elävät mikrobit hajottavat jätevedessä olevaa orgaanista aineista. Tähän asti olin luullut, että vesi vain puhdistuu suotautuessaan maakerrosten läpi, mutta lisäksi tarvitaan eläviä eliöitä sitä puhdistamaan.

Kurssin suorittamiseen kuului myös laboratoriotyöt, joissa puhdistimme raakavettä eri menetelmin ja joka vaiheessa tutkimme eri parametreja siitä, kuten pH, sähkönjohtokyky ja COD eli veden kemiallinen hapenkulutus. Vettä saostettiin, suodatettiin itse rakentamamme hiekkapylvään läpi, kalkkikivikäsiteltiin ja sitten vielä desinfioitiin. Ja kaiken tämän jälkeen bakteeriviljelytulosten perusteella en todellakaan olisi käyttänyt vettä juomavetenä.

Tutkimme kurssilla myös hieman jätevettä. Sitä saostimme ja tutkimme siitä kokonaistypen ja fosfaattifosforin määrän ennen ja jälkeen saostuksen. Typen määrittämisestä minulla onkin todsitusaineistoa kuvan muodossa. Harmittaa näin jälkikäteen kun kirjoitan tätä, etten ottanut kuvia muista labrahommista. Kuvia on niin mukava lisätä tänne, sillä niistä näkee sitä todellisuutta mitä opiskelumme on.

Jätehuoltoa ja pilaantuneita maa-alueita

Kevään aikana meillä oli kurssi, joka oli jaettu kahteen eri osa-alueeseen; jätehuoltoon ja PIMAaan. Minulle henkilökohtaisesti tämä kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, varsinkin tuo jätehuollon puoli. Olen työskennellyt jätehuoltoalan yrityksessä ja minulle kurssilla käydyt asiat oli melko lailla tuttuja. Jos jotain tuolta kurssilta jäi mieleen, niin se oli jätehierarkia. Ilman sen osaamista olisi ollut lähes mahdotonta päästä kurssin tenttiä edes läpi. Hierarkiahan on seuraavan lainen:

1. Jätteensynnyn ehkäisy ja määrän vähentäminen
2. Uudelleen käytön valmistelu
3. Kierrätys
4. Hyötykäyttö esim. energiana
5. Loppusijoitus

PIMA-puoli ei minulle entuudestaan ollutkaan niin tuttu. Opin kuitenkin hirveästi uutta pilaantuneista maista, kiitos tästä oli meidän hyvälle vierailevalle opettajalle, joka todella hyvin osasi selittää asiat järkeenkäyvästi. Pilaantuneeksi maaksi katsotaan sellainen maa-alue, minne on ihmisen toiminnan seurauksena päätynyt jotakin haitta-ainetta, jolla on haitallisia vaikutuksia terveyteen tai ympäristöön.

Kurssi on nyt kokonaisuudessaan suoritettu ja voin ylpeänä kertoa, että kokonaisarvosanaksi sain 5, eli parhaan mahdollisen. Tämä kevät on oikeastaan mennyt paremmin kuin osasin odottaa. Tällä hetkellä kaikki saamani arvosanat tältä keväältä ovat olleet vitosia ja keskiarvoni on noussut!

Todistusaineistoa sertifikaateista

Tässä yksi todistus siitä, että olen sertifikaattikurssit suorittanut hyväksytysti.

Sertifikaatin arvoinen Joanna

Kävimme viime syksynä ympäristönäytteenottokurssin, joka koostui kolmesta osa-alueesta. Jokaisesta alueesta sai oman todistuksen, jonka ansioista voi hakea näytteenottajan sertifikaattia, sitten kun on sitä työkokemusta näytteenotosta.

Ensimmäinen osio oli niin sanottu peruskurssi, jossa käytiin yleisesti läpi ympäristönäytteenottoa. Mielestäni jo silloin käytiin aika paljon läpi niitä asioita, joihin tarkemmin keskityttiin toisessa ja kolmannessa osiossa. Ensimmäinen osio oli kaikista helpoin, eihän se kestänytkään kuin yhden viikon, jonka jälkeen oli jo tentti.

Toisella osiolla keskityttiin maaperänäytteenottoon. Tärkeitä teemoja olivat edustavan näytteen ottaminen ja näytteenottosuunnitelma. Minulle jäi ainakin mieleen hyvin kirkkaasti se, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Näytteenottoalue täytyy suunnitelmassa huomioida, jotta tiedetään mistä kohdista ja millä tekniikalla näytettä otetaan, täytyykö kaivaa syväkin näytekuoppa vai riittääkö lapiointi.

Kolmannessa vaiheessa teemana oli vesinäytteenotto. Lähinnä keskityttiin luonnonvesiin ja pohjavesiin. Talousvesinäytteenottoa käsitellään muilla kursseilla. Pääsimmekin oikean näytteenottajan avustuksella testaamaan pohjavesinäytteenottoa pohjavesiputkesta. Ensin täytyi mitata pohjaveden pinnankorkeus ja vasta sitten pumpattiin näytettä. Vettä piti juoksuttaa aika kauan, jotta se kirkastuu ja saadaan hyvä näyte. Lopuksi mitattiin vielä pinnankorkeus uudelleen.

Selvitin kaikki osiot sertifikaatin arvoisesti läpi. Olen ylpeä itsestäni, sillä tentit olivat melko vaikeita ja materiaalia oli enemmän kuin tarpeeksi.

Elintarvikevalvonta ja mikä minua siinä kiinnostaa

Elintarvikevalvontaa meille on yksi pakollinen kurssi. Se ei todellakaan ole riittävä määrä siihen nähen, että se on yksi todennäköinen työllistymisosa-alue. Siksi olenkin itse elintarvikevalvonta 2 -kurssilla oppimassa lisää.

Elintarvikevalvonta 2 on siitä erilainen kurssi, että sen toteutus poikkeaa hieman muista kursseista. Oikeastaan siltä kurssilta sain idean tämänkin blogin perustamiseen. Meidän pitää nimittäin pitää blogia kurssilla käydyistä asioista ja lähinnä siitä mitä me ITSE olemme oppineet.

Linkki elintarvikevalvonnan blogiini:  https://jonublog.wordpress.com/

Tuolla kurssilla olemme päässeet oikeasti tutustumaan siihen, mitä elintarvikevalvojan työ pitää sisällään. Toisin kuin muilla kursseilla, olemme oikeasti joutuneet sinne keittiöön. Eli harjoittelemme käytännössä OIVA-tarkastusten ym. tarkastusten tekoa. Kävin parini kanssa tekemässä OIVA-tarkastuksen koulun ravintola Dexiin. Se oli mielenkiintoista ja paljon paremmin avaa sitä mitä oikeassa työssäkin tehdään. Käytännössä oppiminen on mukavaa kaikille ja tuo vastuuta opettajalta oppilaalle. Varmasti opin OIVA-tarkastuksista paljon enemmän näin, kuin mitä olisin, jos olisimme käyneet ohjeita läpi tietokoneelta. Ei silloin olisi jäänyt mieleen mitään.

Elintarvikevalvontaan kuuluu oleellisena osana myös tarkastuspöytäkirjojen kirjoittaminen. Työ vaatii siis sanallista ja kirjallista voisiko sanoa luovuutta. Kun yritimme kirjoittaa TPK:ta vastaan tuli ongelmia juuri siinä, että miten muotoilemme asiat ja kuinka ne saadaan selkeästi esiin. Tosin oikeasti tarkastajilla on tietyt kaavat ja lomakkeet, joiden avulla TPK:n kirjoittaminen on paljon paljon helpompaa. Meidän piti nyhjäistä tyhjästä se.

Olemme tällä kurssilla sivunneet myös yrittäjyysteemaa tähän alaan liittyen. Se kiinnostaa minua oikeastaan paljon enemmän kuin valvontapuoli. Konsultointi yritys olisi ehkä haaveissani ja ei se todellakaan ole epärealistinen haave, sellaisia kun tarvitaan. Toimijoita elintarvikealalla on jos jonkin näköistä ja osaamistaidot vaihtelevat todella suuresti. Lisäksi kun nykyisin riittää pelkkä ilmoitus toiminnan aloittamisesta, niin erityisesti korostuu opastamisen tarve.Toimijoita täytyy auttaa saamaan toiminta jo alun perin sellaiseksi, että toiminta voi jatkua vielä ensimmäisen tarkastuskäynninkin jälkeen. Lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja eivät kaikki osaa tai ymmärrä etsiä tietoa sieltä. Siksi käykin niitä tapauksia, joissa pistetään pystyyn elintarvikehuoneisto pelkällä ennakkoilmoituksella ja sitten tarkastajan tullessa ensimmäiselle tarkastukselle huomataankin, että täältähän puuttuu tätä ja tätä ja nämä eivät olekaan toimintaan soveltuvat välineet tai tilat. Tällöin toiminta on jo keretty aloittamaan ja on todella turhauttavaa alkaa hankkimaan uusia välineitä ja remontoimaan tiloja sopiviksi enää siinä vaiheessa.

Olen parini kanssa menossa olosuhdevalvontakäynnille vielä ensi viikolla. Katsotaan millaisen tarkastuspöytäkirjan saamme siitä riivittyä kasaan, jos vaikka ilkeisin sen täällä julkaista.

Pari kuvaa labratöistä

PAH-yhdisteiden uutto maaperänäytteestä

Talousvesinäytteiden analysointia

Laboratorio-opintoja

Labraanhan meidät työnnettiin heti ensimmäisissä jaksoissa. Aiheena oli vielä mikrobiologia ja siihen liittyvät viljelyt ja bakteerien kasvatukset. Täytyy myöntää, että tuo kurssi meni minulta ihan ohi hilseen. Olimme juuri aloittaneet opinnot, eikä vielä mitään teoriaa pohjalla, kun pitäisi yhtä äkkiä laatia työselostuksia aiheesta, jota en vielä edes kunnolla ymmärtänyt. Muistan, että silloin meitä käskettiin vertaamaan saatuja tuloksia standardeihin. Mihin himskatin standardeihin?! Ei kukaan kertonut sitä ennen mikä on standardi tai mistä niitä löytää. Eikä minulla ollut niistä mitään ennakkotietoa, en ollut koskaan edes kuullut moisesta. Tuon kurssin jälkeen ajattelin, että mihin olen oikein itseni laittanut.

Kaikki kuitenkin selkeytyi, kun menin tekniikan toukokuuhun harjoitteluun. Eli olimme Mamkin ympäristölaboratoriossa kuukauden niin sanotusti töissä. Meidän ryhmän aiheena oli talousvesinäytteet. Tutkimme ihmisten tuomia vesinäytteitä ja he vielä maksoivat siitä. Aikamoisella ammattitaidollahan me niitä tehtiin, olihan minullakin yksi mikrobilsan ja yksi ympäristölabran kurssi alla. Tuon kuukauden aikana kuitenkin opin enemmän kuin mitä olisin voinut opintojen puitteessa oppia. Laboratoriokäytännöt ja nimitykset tulivat tutuiksi. Opin jopa etsimään tietoa standardeista ja tunsin vihdoinkin, että tämä voikin olla mukavaa hommaa. Kaikista parasta oli, kun laboratoriossa vieraili alakoulun oppilaita ja paikalle sattui oppilaat entiseltä ala-asteeltani Hiirolasta. He katsoivat meitä niin ihailevasti ja me tietysti ylpeänä labratakit päällä työskentelimme siellä.

Tuon harjoittelun jälkeen meillä on ollut labraopintoja koulussa. Uskon, että harjoittelun ansiosta olen suoriutunut noista opinnoista paljon helpommin kuin monet muut. Viime syksynä tutkin parin muun tytön kanssa pommikalorimetrillä eri kotitalousjätteiden lämpöarvoja. Se oli melko mielenkiintoista puuhaa, sillä saimme valita tutkittavat materiaalit itse ja sitten lopuksi vertailimme tuloksia hakkeesta ja turpeesta saatuihin tuloksiin. Työssä minut yllätti se, että hakkeen ja turpeen lämpöarvot eivät olleet kovinkaan suuret.

Tällä hetkellä meillä on menossa vedenhankinta ja -käsittelykurssin laboratorio-osuus. Siellä puhdistamme raakavettä talousvedeksi. Tähän menessä kerkesimme vain tutkimaan raakaveden COD:n, kiintoainepitoisuuden, pH:n ja sähkönjohtokyvyn. Tunnin lopussa saostimme veden ja nyt se saa viikon olla rauhassa, jotta veden orgaaninen aines pääsee laskeutumaan pohjalle.

Kuvassa on pakkausmuovia, josta tutkimme lämpöarvoja. Muovista täytyi leikata mahdollisimman pientä silppua, että siitä saatin paineen avulla puristettua näytetabletti. Tabletti laitettiin pommikalorimetriin, jossa se syttyy palamaan ja näin ollen kone saa mitattua lämpöarvon.

Tietotekninen osaaminen

Insinöörin opinnoissa ja erityisesti työelämässä korostuvat nykypäivänä tietotekniset taidot. Opintomme oikeastaan alkoivat sillä, että opettelimme perustietokoneohjelmien käytön. Excel, Powerpoint ja Word kuuluvat jokapäiväiseen elämääni ja niiden käyttöön on tullut harjaannuttua opintojen edetessä.

Kun insinööriopinnot alkoivat olin aivan totaalisesti unohtanut miten Exceliä käytetään. Miten se oli mahdollista, kävinhän luokiossa ylimääräisen tietotekniikan kurssinkin. No vuoden kun näpyttelee Lidlin kassaa, niin äkkiä unohtuu muut taidot. Onneks insinööri luonteeltani kun olen, niin siellähän ne taidot olivat kuitenkin syvässä tallessa aivojen sopukassa ja äkkiä pääsin kiinni Exceliin. Onneksi, sillä mitä olen kuullut, ei Excelin käyttö ole kaikille niin helppoa ja tämä puolestaan hankaloittaa opintoja huomattavasti. Meillä opintoihin on sisältynyt hurjan paljon Excelin käyttöä. Monet kurssit, jotka eivät edes viittaa siihen, että sitä tarvittaisiin, on suoritettu muodostamalla erilaisia käppyröitä, kaavoja tai laskentamalleja. Lopussa voisin laittaa pari kuvaa siitä, mitä olemme Excelillä tehneet.

Mitä yritän tässä sanoa, on että voin rehellisesti kertoa olevani huippuluokkaa tietoteknisiltä taidoiltani. Nämä "perus"ohjelmat ovat minulle niin tuttuja, että osaisin käyttää niitä unissanikin. Olen mielestäni myös sen verran insinööri, että pystyn soveltamaan tämän hetkisiä taitoja, myös uusiin tietoteknisiin haasteisiin. Tämä on varmaan nykyihmisen ominaisuus muutenkin, mutta mikään tietotekniikka ei tunnu kovin vaikealta.

Näiden lisäksi meillä on opetusta Solidworks-ohjelman käyttöön. Toinen sen kursseista on itseasiassa nyt menossa ja se tuntuu oikein mielenkiintoiselta. Viime kerralla mallinsin ihan omin neuvoin 3D-mallin kahvikupista. Ei mikään hieno saavutus, mutta kun sen itse oivaltaa, niin tuntuu se hyvältä. Solidworks-mallinnuksen lisäksi olemme käyttäneen MIKE-mallinnusta, josta itse käytin MIKE SHE-ohjelmaa mallintamaan pohjaveden käyttäytymista tietyllä alueella tietyllä aikavälillä.

Lopuksi niitä kuvia, joista ei kyllä edes käy ilmi millä kaavoilla tulokset on laskettu, mutta toivottavasti niistä saa jotain irti.

Tutkimme ruokamyrkytyksen aiheuttajaa todennäköisyyslaskennan avulla

Tutkimme ruokamyrkytyksen aiheuttajaa myös käyttämällä Chi-testiä ja Fisherin testiä.

Olemme harjoitelleet myös Pivot-taulukon käyttöä.

Kuka minä olen? part 2

Ehkäpä pohjustukseksi pitäisi vielä kertoa hieman itsestäni. Miten päädyin ympäristöalalle ja miten olen ihmisenä kasvanut.

Valmistuin lukiosta keväällä 2012. Silloin elämälläni ei ollut vielä oikein mitään suuntaa. Olin hakenut pariin kouluun, mutta en edes mennyt pääsykokeisiin, sillä en ihan oikeasti tiennyt mitä haluan tulevaisuudeltani. Pidinkin siis välivuoden, keräten sen aikana kallisarvoista kokemusta työelämästä. Ei ihan mikään unelmaduunipaikka ollut, mutta opin paljon työelämästä. Työskentelin reilun vuoden siis Mikkelin Lidlissä.

Keväällä 2013 laitoin hakemuksen Helsinkiin sairaanhoitajaopintoihin ja varasijalle tämän ympäristöalan. ONNEKSI laitoin hakemuksen Helsinkiin, sillä pääsykokeet siellä olivat jotain ihan eri luokkaa kuin Mikkelissä. Eli siis en päässyt sisään. Tämä oli minun onni, sillä sen ansiosta aloitin ympäristöopinnot, koska jotenkin ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin opiskelemaan insinööriksi.

Opintojen aikana olen kasvanut ihmisenä ihan hirveästi ja ehkäpä työelämä ja kaupan kassalla olo opettivat minua, sillä opinnot ovat sujuneet niin hyvin, etten olisi osannut odottaakaan. Yllätykseksi lemppariaineeksi nousi fysiikka, josta en edes tiennyt pitäväni ennen ammattikorkeakoulua. Harmittaa niin vietävästi etten voinut tajuta sitä jo lukiossa. Opintosuoritusrekisterissä keskiarvoni on tällä hetkellä 4,2. Paras arvosanahan meillä on se 5. Olen tyytyväinen tuohon, mutta katsotaan mitä se on kunhan kaikki kurssit on käyty. Toivottavasti kokonaisuudessakin se jää yli 4.

Ammattikorkeakouluopintojen aikana olen tajunnut, että pystyn ihan mihin vaan haluan. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Jos johonkin ryhtyy jo valmiiksi huonolla asenteella, ajatellen, että en minä tätä opi koskaan tai en varmasti ymmärrä mitä tämä kurssi tai työ sisältää, niin lopputuloskin on sen kaltainen. Minä olen oppinut, että kaikkeen täytyy ryhtyä positiivisella asenteella ja halulla oppia. Kun olen asennoitunut niin, että minähän opin ja mikään ei voi ollla niin vaikeaa, että en siihen pystyisi, niin tuloksetkin ovat olleet kiitettäviä. Aion soveltaa tätä myös työelämässä ja tulevissa haasteissa, sillä tiedän, että näiden opintojen perusteella joudumme vielä työelämässä kohtaamaan paljon uusia asioita, koska siellä se lopullinen oppiminen tapahtuu.


Mutta, eihän elämä ole vain koulunkäyntiä. Vapaa-aika on suuri osa elämääni, sillä silloin toteutan rakastamiani asioita. Viimeisen vuoden aikana olen aivan totaalisesti hurahtanut salilla käymiseen. Kohdallani se ei ole enää pelkkää salilla jumppaamista, vaan mukaan on tullut oikeanlaiset ruokavaliot, sekä oikea kunnon reeniohjelma, jota noudatan. Tästä on tullut minulle ihan todella suuri intohimo ja minä olen kuitenkin sellainen ihminen, joka ei ole oikeastaan koskaan harrastanut mitään. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen rakkauden johonkin lajiin, jonka ansiosta jaksan painaa töitä myös muilla elämän osa-alueilla. Hyvä kunto ja oikean ruokavalion tuoma jaksaminen ja hyvä olo vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämääni. Tulevaisuudessa tavoitteenani on myös ehkä, siis ehkä lähteä kokeilemaan jotain alan fitnesskisoja, mutta siihen on vielä matkaa. Lisäksi pitäisi saada se työpaikka, jotta olisi varaa rahoittaa tällaista, se on nimittäin kallista lystiä.

Vapaa-aikana elämäni suurin rakkaus on kuitenkin koirani Ärri, joka on minulle kuin oma lapsi.

Ärri on ihana Australian terrieri

Kuka minä olen?

Hellou

Olen Joanna. Ajattelin, että voisin suorittaa koulutehtävän perustamalla blogin itsestäni. Tehtävänä on siis tehdä portfolio siitä, mitä olen oppinut viimeisen kolmen vuoden aikana. Lähinnä siis mitä olen oppinut, kun olen Mikkelin ammattikorkeakoulun epämukavia penkkejä kuluttanut. Voisin aloittaa kuitenkin kertomalla jotain vähän henkilökohtaisempaa, jotain mikä ei liityy kouluun tai opiskeluun.

Haluan ajatella, että olen maalaistyttö, mutta enhän edes ole. Olen asunut 19 vuotta maaseudulla, noin 20 kilometrin päästä kaupungista. Ei se minusta maalaistyttö tee, enhän ole koskaan edes lypsänyt lehmää tai ruokkinut sikoja ja kanoja. Ainoa lemmikkimme oli koira, joka tällä hetkellä edelleen kerää pölyä vanhempiemme kirjahyllyssä. Kauhea ajatella miten paljon elämää on mahtunut 22 vuoteen, joka minulle on viimeiseksi mittariin pärähtänyt. Sinä aikana yksi elävä olento, koiramme Peppi ehti syntyä, elää onnelliset 13 vuotta ja sen jälkeen kuolla. Nyt minulla on oma lemmikki omassa kodissa ja asun Mikkelin keskustassa. Voi niitä teinivuosia kun rukoilin pääseväni kaupunkiin ja odotin muuttoa pois maalta. Nyt voisin muuttaa sinne takaisin, siellä oli tilaa elää ja siellä oli raikasta ilmaa hengittää.

Tämän pohjustuksen perusteella on helpompi ymmärtää miksi olen opiskelemassa ympäristöalaa. Usein ympäristöalan työpaikkailmoituksessa törmää, siihen, että hakijalta halutaan luonnossaliikkumiskykyä. Hei, mikäs se parempi opisto luonnossaliikkumiskykyyn onkaan kuin lapsuus ja leikkikenttänä metsä. Siellä minä olen kasvanut, oli tilaa tehdä ihan mitä päähän juolahti, ei tarvinnut pelätä, että päätyykö autotielle, jos hyppää keinusta. Ympäristö on siis ollut osa elämääni jo ihan pienestä tytön tylleröstä asti, vaikka en ole sitä aikaisemmin tiedostanut, mutta ehkä lapsuuteni valmisteli minua koko ajan tulevaa ammattia varten.

Tehtävänä portfolio on ihan hyvä idea, mutta jotta se olisi käyttökelpoinen, pitäisi se jaksaa tehdä huolella ja ajan kanssa. Toivonkin, että voisin käyttää tätä blogia apuna työnhaussa, täältä työnantaja näkisi millainen minä olen ihmisenä ja etenkin mitä osaan ja olen oppinut. Ajatus siitä, että olisin tehnyt itsestäni tylsän ja vanhanaikaisen powerpointin, ei innostanut. Nyt on korkea aika kokeilla jotain uutta ja jotain, josta toivon mukaan on minulle ihan oikeasti hyötyä. Haluan kuitenkin pitää blogin sisällön rentona, vaikka siellä koulutöistä puhutaankin, sillä se on minua, minä olen rennon rempseä ihminen ja todella ihmisläheinen. Tämän lisäksi olen eläinrakas ja haluaisin ehkä tulevaisuudessa antaa hyvän kodin pelastetulle koiralle, sillä mieltäni ei lämmittäisi mikään muu niin paljon kuin tieto siitä, että olen edes yhden koiran pelastanut kurjalta kohtalolta ja nääntymiseltä. Tällä hetkellä minua lämmittää koiramme Ärri, joka on todella läheisyyttä kaipaava ja aina öisin kömpii mamin jalkoihin nukkumaan.