Laboratorio-opintoja

Labraanhan meidät työnnettiin heti ensimmäisissä jaksoissa. Aiheena oli vielä mikrobiologia ja siihen liittyvät viljelyt ja bakteerien kasvatukset. Täytyy myöntää, että tuo kurssi meni minulta ihan ohi hilseen. Olimme juuri aloittaneet opinnot, eikä vielä mitään teoriaa pohjalla, kun pitäisi yhtä äkkiä laatia työselostuksia aiheesta, jota en vielä edes kunnolla ymmärtänyt. Muistan, että silloin meitä käskettiin vertaamaan saatuja tuloksia standardeihin. Mihin himskatin standardeihin?! Ei kukaan kertonut sitä ennen mikä on standardi tai mistä niitä löytää. Eikä minulla ollut niistä mitään ennakkotietoa, en ollut koskaan edes kuullut moisesta. Tuon kurssin jälkeen ajattelin, että mihin olen oikein itseni laittanut.

Kaikki kuitenkin selkeytyi, kun menin tekniikan toukokuuhun harjoitteluun. Eli olimme Mamkin ympäristölaboratoriossa kuukauden niin sanotusti töissä. Meidän ryhmän aiheena oli talousvesinäytteet. Tutkimme ihmisten tuomia vesinäytteitä ja he vielä maksoivat siitä. Aikamoisella ammattitaidollahan me niitä tehtiin, olihan minullakin yksi mikrobilsan ja yksi ympäristölabran kurssi alla. Tuon kuukauden aikana kuitenkin opin enemmän kuin mitä olisin voinut opintojen puitteessa oppia. Laboratoriokäytännöt ja nimitykset tulivat tutuiksi. Opin jopa etsimään tietoa standardeista ja tunsin vihdoinkin, että tämä voikin olla mukavaa hommaa. Kaikista parasta oli, kun laboratoriossa vieraili alakoulun oppilaita ja paikalle sattui oppilaat entiseltä ala-asteeltani Hiirolasta. He katsoivat meitä niin ihailevasti ja me tietysti ylpeänä labratakit päällä työskentelimme siellä.

Tuon harjoittelun jälkeen meillä on ollut labraopintoja koulussa. Uskon, että harjoittelun ansiosta olen suoriutunut noista opinnoista paljon helpommin kuin monet muut. Viime syksynä tutkin parin muun tytön kanssa pommikalorimetrillä eri kotitalousjätteiden lämpöarvoja. Se oli melko mielenkiintoista puuhaa, sillä saimme valita tutkittavat materiaalit itse ja sitten lopuksi vertailimme tuloksia hakkeesta ja turpeesta saatuihin tuloksiin. Työssä minut yllätti se, että hakkeen ja turpeen lämpöarvot eivät olleet kovinkaan suuret.

Tällä hetkellä meillä on menossa vedenhankinta ja -käsittelykurssin laboratorio-osuus. Siellä puhdistamme raakavettä talousvedeksi. Tähän menessä kerkesimme vain tutkimaan raakaveden COD:n, kiintoainepitoisuuden, pH:n ja sähkönjohtokyvyn. Tunnin lopussa saostimme veden ja nyt se saa viikon olla rauhassa, jotta veden orgaaninen aines pääsee laskeutumaan pohjalle.

Kuvassa on pakkausmuovia, josta tutkimme lämpöarvoja. Muovista täytyi leikata mahdollisimman pientä silppua, että siitä saatin paineen avulla puristettua näytetabletti. Tabletti laitettiin pommikalorimetriin, jossa se syttyy palamaan ja näin ollen kone saa mitattua lämpöarvon.