Kuka minä olen?

Hellou

Olen Joanna. Ajattelin, että voisin suorittaa koulutehtävän perustamalla blogin itsestäni. Tehtävänä on siis tehdä portfolio siitä, mitä olen oppinut viimeisen kolmen vuoden aikana. Lähinnä siis mitä olen oppinut, kun olen Mikkelin ammattikorkeakoulun epämukavia penkkejä kuluttanut. Voisin aloittaa kuitenkin kertomalla jotain vähän henkilökohtaisempaa, jotain mikä ei liityy kouluun tai opiskeluun.

Haluan ajatella, että olen maalaistyttö, mutta enhän edes ole. Olen asunut 19 vuotta maaseudulla, noin 20 kilometrin päästä kaupungista. Ei se minusta maalaistyttö tee, enhän ole koskaan edes lypsänyt lehmää tai ruokkinut sikoja ja kanoja. Ainoa lemmikkimme oli koira, joka tällä hetkellä edelleen kerää pölyä vanhempiemme kirjahyllyssä. Kauhea ajatella miten paljon elämää on mahtunut 22 vuoteen, joka minulle on viimeiseksi mittariin pärähtänyt. Sinä aikana yksi elävä olento, koiramme Peppi ehti syntyä, elää onnelliset 13 vuotta ja sen jälkeen kuolla. Nyt minulla on oma lemmikki omassa kodissa ja asun Mikkelin keskustassa. Voi niitä teinivuosia kun rukoilin pääseväni kaupunkiin ja odotin muuttoa pois maalta. Nyt voisin muuttaa sinne takaisin, siellä oli tilaa elää ja siellä oli raikasta ilmaa hengittää.

Tämän pohjustuksen perusteella on helpompi ymmärtää miksi olen opiskelemassa ympäristöalaa. Usein ympäristöalan työpaikkailmoituksessa törmää, siihen, että hakijalta halutaan luonnossaliikkumiskykyä. Hei, mikäs se parempi opisto luonnossaliikkumiskykyyn onkaan kuin lapsuus ja leikkikenttänä metsä. Siellä minä olen kasvanut, oli tilaa tehdä ihan mitä päähän juolahti, ei tarvinnut pelätä, että päätyykö autotielle, jos hyppää keinusta. Ympäristö on siis ollut osa elämääni jo ihan pienestä tytön tylleröstä asti, vaikka en ole sitä aikaisemmin tiedostanut, mutta ehkä lapsuuteni valmisteli minua koko ajan tulevaa ammattia varten.

Tehtävänä portfolio on ihan hyvä idea, mutta jotta se olisi käyttökelpoinen, pitäisi se jaksaa tehdä huolella ja ajan kanssa. Toivonkin, että voisin käyttää tätä blogia apuna työnhaussa, täältä työnantaja näkisi millainen minä olen ihmisenä ja etenkin mitä osaan ja olen oppinut. Ajatus siitä, että olisin tehnyt itsestäni tylsän ja vanhanaikaisen powerpointin, ei innostanut. Nyt on korkea aika kokeilla jotain uutta ja jotain, josta toivon mukaan on minulle ihan oikeasti hyötyä. Haluan kuitenkin pitää blogin sisällön rentona, vaikka siellä koulutöistä puhutaankin, sillä se on minua, minä olen rennon rempseä ihminen ja todella ihmisläheinen. Tämän lisäksi olen eläinrakas ja haluaisin ehkä tulevaisuudessa antaa hyvän kodin pelastetulle koiralle, sillä mieltäni ei lämmittäisi mikään muu niin paljon kuin tieto siitä, että olen edes yhden koiran pelastanut kurjalta kohtalolta ja nääntymiseltä. Tällä hetkellä minua lämmittää koiramme Ärri, joka on todella läheisyyttä kaipaava ja aina öisin kömpii mamin jalkoihin nukkumaan.