Valmistuin lukiosta keväällä 2012. Silloin elämälläni ei ollut vielä oikein mitään suuntaa. Olin hakenut pariin kouluun, mutta en edes mennyt pääsykokeisiin, sillä en ihan oikeasti tiennyt mitä haluan tulevaisuudeltani. Pidinkin siis välivuoden, keräten sen aikana kallisarvoista kokemusta työelämästä. Ei ihan mikään unelmaduunipaikka ollut, mutta opin paljon työelämästä. Työskentelin reilun vuoden siis Mikkelin Lidlissä.
Keväällä 2013 laitoin hakemuksen Helsinkiin sairaanhoitajaopintoihin ja varasijalle tämän ympäristöalan. ONNEKSI laitoin hakemuksen Helsinkiin, sillä pääsykokeet siellä olivat jotain ihan eri luokkaa kuin Mikkelissä. Eli siis en päässyt sisään. Tämä oli minun onni, sillä sen ansiosta aloitin ympäristöopinnot, koska jotenkin ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin opiskelemaan insinööriksi.
Opintojen aikana olen kasvanut ihmisenä ihan hirveästi ja ehkäpä työelämä ja kaupan kassalla olo opettivat minua, sillä opinnot ovat sujuneet niin hyvin, etten olisi osannut odottaakaan. Yllätykseksi lemppariaineeksi nousi fysiikka, josta en edes tiennyt pitäväni ennen ammattikorkeakoulua. Harmittaa niin vietävästi etten voinut tajuta sitä jo lukiossa. Opintosuoritusrekisterissä keskiarvoni on tällä hetkellä 4,2. Paras arvosanahan meillä on se 5. Olen tyytyväinen tuohon, mutta katsotaan mitä se on kunhan kaikki kurssit on käyty. Toivottavasti kokonaisuudessakin se jää yli 4.
Ammattikorkeakouluopintojen aikana olen tajunnut, että pystyn ihan mihin vaan haluan. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Jos johonkin ryhtyy jo valmiiksi huonolla asenteella, ajatellen, että en minä tätä opi koskaan tai en varmasti ymmärrä mitä tämä kurssi tai työ sisältää, niin lopputuloskin on sen kaltainen. Minä olen oppinut, että kaikkeen täytyy ryhtyä positiivisella asenteella ja halulla oppia. Kun olen asennoitunut niin, että minähän opin ja mikään ei voi ollla niin vaikeaa, että en siihen pystyisi, niin tuloksetkin ovat olleet kiitettäviä. Aion soveltaa tätä myös työelämässä ja tulevissa haasteissa, sillä tiedän, että näiden opintojen perusteella joudumme vielä työelämässä kohtaamaan paljon uusia asioita, koska siellä se lopullinen oppiminen tapahtuu.
Mutta, eihän elämä ole vain koulunkäyntiä. Vapaa-aika on suuri osa elämääni, sillä silloin toteutan rakastamiani asioita. Viimeisen vuoden aikana olen aivan totaalisesti hurahtanut salilla käymiseen. Kohdallani se ei ole enää pelkkää salilla jumppaamista, vaan mukaan on tullut oikeanlaiset ruokavaliot, sekä oikea kunnon reeniohjelma, jota noudatan. Tästä on tullut minulle ihan todella suuri intohimo ja minä olen kuitenkin sellainen ihminen, joka ei ole oikeastaan koskaan harrastanut mitään. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen rakkauden johonkin lajiin, jonka ansiosta jaksan painaa töitä myös muilla elämän osa-alueilla. Hyvä kunto ja oikean ruokavalion tuoma jaksaminen ja hyvä olo vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämääni. Tulevaisuudessa tavoitteenani on myös ehkä, siis ehkä lähteä kokeilemaan jotain alan fitnesskisoja, mutta siihen on vielä matkaa. Lisäksi pitäisi saada se työpaikka, jotta olisi varaa rahoittaa tällaista, se on nimittäin kallista lystiä.
Vapaa-aikana elämäni suurin rakkaus on kuitenkin koirani Ärri, joka on minulle kuin oma lapsi.
Ärri on ihana Australian terrieri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti